Tarina siitä, kuinka radiologian toiminnanohjausjärjestelmä uusitaan täsmälleen aikataulussa kustannuksin, jotka ovat murto-osa lähimmistä vaihtoehdoista.
HUS-alueen kuvantamisen toimiala käsittää kuusi sairaalaa HYKS-alueen lisäksi. Alue ulottuu Tammisaaresta Porvooseen ja pohjoisessa Hyvinkäälle asti. Kuvantamisen toiminnanohjaus on sitä toimintaa, jonka avulla lääkäri tilaa potilaalle tutkimuksia esim. röntgenkuvauksiin, magneettikuvauksiin ja ultraääneen. Näiden tutkimusten perusteella muodostettu radiologin lausunto auttaa hoitavaa lääkäriä arvioimaan hoidon tarpeen tai hoidon vaikutuksen.
Toiminnanohjausjärjestelmä tietää, mikä tutkimus on pyydetty tehtäväksi, kumpi polvi kuvataan, ja minkä tutkimushuoneen oven taakse potilaan pitää mennä odottamaan vuoroaan. HUS:ssa tehdään nykyään noin miljoona kuvantamisen tutkimusta vuodessa.
Kuvantamisyksikön kannalta kyse on huomattavasti monipuolisemmasta toiminnasta, sillä työnkulun edetessä tulee kirjatuksi monia muitakin seikkoja, kuin vain kuvaan liittyvä lausunto. Järjestelmään kirjataan aikaleimoja eri prosessipisteistä, tutkimuskoodeja, hoitoisuusluokituksia, annettuja lääkkeitä ja varjoaineita, suorittavia henkilöitä, säteilyannoksia ym.
Näiden kirjausten perusteella syntyneestä tiedosta muodostetaan laskutus- ja raportointisanomia talousosastolle. Syntyy viitesanomia, joista hoitava lääkäri näkee heti kuvan ja lausunnon. Samalla ylläpidetään sanomaliikennettä terveyskeskusten ja kuva-arkiston järjestelmien kanssa, jotta tiedetään, mikä tutkimus pitää lausua, ja että lausunto saadaan talteen ja toimitettua eteenpäin.
Kaiken tämän lisäksi järjestelmän täytyy integroitua sote-alueen käyttäjätunnistusmekanismiin, olemassa olevaan potilastietojärjestelmään, henkilöstöjärjestelmään sekä koodistopalveluun, jotta näitä kaikille yhteisiä asioita ei tarvitse keksiä uudelleen.
Yrityksemme teki noin 20 vuotta sitten silloisen HYKS:n pyynnöstä tällaisen toiminnanohjausjärjestelmän Jorvin sairaalalle. Vuosien varrella sille oli tarvetta koko HUS-alueella ja järjestelmää laajennettiin pala palalta. Tämä järjestelmä oli merkkipohjainen, mutta se toimi hyvin ja oli sairaan nopea: usein käyttäjät kommentoivatkin, että kun muut järjestelmät ovat alhaalla, niin RADU toimii. Silloinen kokonaisuus koostui kuitenkin useasta erillisestä ja itsenäisestä osuudesta, ja kun muutostarpeet ja asiakkaan toiveet lisääntyivät kiihtyvällä vauhdilla 2000-luvulla, tuli tämän kokonaisuuden hallinta ja ylläpito liian vaikeaksi.
Ehdotimme HUS:lle että voisimme uusia ja modernisoida tämän järjestelmän siten, että kaikki irralliset, sairaalakohtaiset kokonaisuudet kootaan yhden yhteisen kokonaisuuden varaan.
HUS kuvantaminen oli toki oivaltanut tämän jo itsekin, sillä se oli järjestänyt vuosien varrella jo useamman tarjouskilpailun sekä päätynyt hankkimaan ja pilotoimaan yhteensä kolme eri valmistajien toimittamaa ratkaisua. Kaikki pilottihankkeet kuitenkin kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja hankkeet haudattiin.
Lopulta, lähes vuoden kestävien neuvottelujen jälkeen, HUS antoi meille mahdollisuuden ja aloitimme työt 1.1.2012.
Alusta saakka oli selvää, että vaatimusmäärittelyjä, siten kun ne perinteisesti ymmärretään ohjelmistokehityksessä, ei ollut. Meillä oli kuitenkin suuri todennäköisyys arvata oikein monia yksityiskohtia, koska olimme työskennelleet tässä ympäristössä niin pitkään. Kehitys aloitettiin soveltamalla hankkeeseen ketterää kehitystä sekä siihen sovellettua projektihallintaa. Tulivathan ne määrittelytkin dokumentoiduksi projektin edetessä. Helmikuussa HUS:ssa asennettiin tarvittavat palvelimet ja tärkeimpiä integraatioita päästiin testaamaan heti sen jälkeen.
Ensimmäisen ”sprintin” versio asennettiin huhtikuun alussa – vain kolme kuukautta projektin aloituksesta. Saimme potilastietojärjestelmän ”avointen” rajapintojen speksit potilastietojärjestelmän toimittajalta vasta toukokuussa – vain todetaksemme, että rajapinnasta puuttuu keskeisiä käsitteitä. Niitä ei voitu jäädä odottamaan, vaan me teimme oman rajapinnan. Samoin potilaan riskitietojen näyttämistä tukeva rajapinta jouduttiin tekemään itse. Suuren järjestelmätoimittajan hitausmomentit tulevat vastaamme vielä monta kertaa projektin aikana.
Seuraava versio toimitettiin kesäkuun lopussa. Silloin valmiina oli jo suurin osa integraatioista sekä sanomaliikenne. Seuraavat versiot toimitettiin elokuussa, syyskuussa sekä lokakuussa. Koulutus käynnistettiin marraskuun alussa, vain 10 kuukautta projektin alkamisesta.
Versio 1.0 asennettiin joulukuun alussa ja silloin valmiina oli täysin liukuvasti käyttöön otettava uusi, selaimella käytettävä järjestelmä, joka salli joustavasti tutkimusten tilauksen ja vanhojen lausuntojen katselun entisen järjestelmän kanssa. Tästä oli se keskeinen etu, että uusi järjestelmä voitiin ottaa käyttöön ensin yhdessä sairaalassa, ja korjata jäljelle jääneet bugit ennen kuin käyttöönottoa laajennettiin. Käyttöönotot tehtiin sairaala kerrallaan siten, että käyttöönoton yhteydessä ko. sairaalan kaikki avoimet tapaukset siirrettiin uuteen järjestelmään, ja käyttö lähti sitä liikkeelle. Käyttöönoton yhteydessä tekninen yliheitto kesti vain noin 15 minuuttia. Tämä oli ehdottoman tärkeää, sillä tuotantoa ei voi keskeyttää. Projekti eteni kuin juna, johon ensin vaihdetaan veturi junan ollessa liikkeessä, ja sen jälkeen vielä kaikki vaunut yksi kerrallaan. Lisäksi vanha juna pidettiin ehjänä ja koko ajan liikkeessä rinnakkaisella raiteella.
Vuoden alussa rajapinta HUS:n koodistopalvelimen kanssa sekä koodistopalvelimen sisältö oli saatu kohdalleen. Tuotanto Jorvin sairaalassa aloitettiin 15.1.2013, vain viikon alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
Suurien ohjelmistotalojen hitaudesta kertoo mm. se että 8.3.2013 henkilöstöhallinnon integraatioon liittyvä osahanke vietti 1. vuosipäiväänsä, eikä ollut vieläkään valmis – vaikka kyse oli vain siitä, että saisimme henkilöstöä koskevan aineiston tiedostona kerran vuorokaudessa. Ennen kuin se oli lopullisesti valmis, ehdimme ottaa toisenkin sairaalan tuotantoon.
Siitä eteenpäin siirrettiin uusi sairaala tuotantoon joka kuukausi. Saimme ensimmäisiä palautteita käyttäjiltä:
On ollut ilo seurata HUS RADU -projektin etenemistä! Paikka toisensa jälkeen työ on edennyt systemaattisesti suunnitelmien mukaan – vieläpä osin etuajassa. Tälläkin viikolla ovat sekä Peijas että Porvoo tulleet HUS RADUn piiriin. Olin eilen Peijaksessa ja tänään Porvoossa, ja molemmissa paikoissa asiat olivat reilassa. Tietojärjestelmien kanssa tämä on harvinaista herkkua, mutta sitä on RADU-ryhmä tarjonnut meille kerta toisensa jälkeen. Tällaiset erinomaiset suoritukset kannustavat ja antavat energiaa tukien työtehtäviemme hoitoa kuten ylilääkäri N.N viestissään osuvasti sanoo. – Sitä ovat yhteistyön hedelmät parhaimmillaan.
Kuvantamisen johtava ylilääkäri
Hei,
otimme juuri näytteen uä-ohjatusti potilaalla, jonka aiemmat (lähettämiseen johtaneet) tutkimukset oli tehty Länsi-Uudellammaalla, maaliskuussa 2013. Kuvat näkyivät Impaxissa ja vanhatkin lausunnot HUSradussa. Erinomaista! Teknologia tukee potilaan liikkuvuutta ja erikoistunutta hoitoa.
Ylilääkäri N.N
Loput, eli HYKS-alueen kaikki sairaalat, siirtyivät tuotantoon 2.10.2013 kaikki yhdellä kertaa. Järjestelmässä on nyt yli 22 000 automaattisesti päivittyvää käyttäjää, lääkäriä ja ammattilaista. Ensimmäisen 18 kuukauden aikana siihen oli kirjattu noin 1,3 miljoonaa tutkimusta, ja samanaikaisten käyttäjien määrä oli 1000-1500.
Käyttökatkoja ei käytännössä ole ollut. Varmistukset otetaan vauhdissa ja ohjelmistopäivityksiin kuluva aika lasketaan minuuteissa. Suurin osa päivityksistä voidaan tehdä kokonaan ilman katkoja.
Eräs keskeinen lupaus uuden järjestelmän suhteen oli se, että voimme toteuttaa uusia uusia ominaisuuksia huomattavasti joustavammin ja hallitummin kuin ennen. Muutostahti on kova ja juuri nyt otetaan käyttöön eArkiston edellyttämiä toiminnallisuuksia. Käyttäjä näkee niistä vain jäävuoren huipun ja konepellin alla on otettu käyttöön useita uusia integraatioita. Nämäkin muutokset ovat edenneet täsmälleen suunnitellun aikataulun mukaisesti.
Miten tämä on ollut mahdollista?
Yrityksemme on pieni ja usein julkishallinnon asiakkaat luottavat suureen, monikansalliseen organisaatioon uskoen, että siellä riittää asiantuntijoita. Totuus on kuitenkin toinen, sillä siinä kun meidän organisaatiossamme jokainen on asiantuntija ja taitava koodaaja, ei suurestakaan ohjelmistotalosta löydy välttämättä yhtään sen enempää vastaavaa osaamista. Suurista taloista tekee suuren lähinnä suuri määrä projektipäälliköitä, muuta keskijohtoa sekä avustavia henkilöitä, eikä se, että siellä olisi suuri määrä asiakkaan tarvitsemia osaajia.
Vaikka projektimme HUS:ssa oli suuri, samaan aikaan päivitimme ja laajensimme vastaavat järjestelmät Varsinais-Suomen sekä Satakunnan sairaanhoitopiireissä, ja hoidimme muiden pienempien järjestelmien ja integraatioiden ylläpidon kuten ennenkin.
Ketterä ohjelmistokehitys ei myöskään tee yksin autuaaksi. Mutta kun oikeat työvälineet yhdistetään oikeaan osaamiseen ja jatkuvaan oppimiseen, ohjelmistokehityksen tuottavuus on mahdollista 100-kertaistaa. Tämä on meidän mielestämme aivan sairaan makee juttu!
Pasi Leino